Parsonrusselinterrieri
Ryhmä: 3
FCI:n numero: 339
Hyväksytty: FCI 28.11.2003
SKL-FKK 21.6.2004
(PARSON RUSSELL TERRIER)
Alkuperämaa: Iso-Britannia
KÄYTTÖTARKOITUS: Vankkarakenteinen ja sinnikäs työterrieri, joka on erityisen kyvykäs maanalaisessa työskentelyssä.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 3 terrierit, alaryhmä 1 isot ja keskikokoiset terrierit; käyttökoetulos vaaditaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Rodun kehittäjä pastori John (Jack) Russell syntyi 1795 Dartmouthissa, Devonissa, missä hän toimi suurimman osan elämästään pappina Swimbridgen seurakunnassa. Hän oli kokenut hevosmies ja taitava metsästäjä, joka innostui tavattomasti terriereistä ja niiden jalostuksesta. Kun Englannin Kennelklubi
perustettiin vuonna 1873, oli pastori Russell yksi sen ensimmäisistä jäsenistä. Hän kuoli 87 vuoden korkeassa iässä vuonna 1883. Opiskellessaan Oxfordissa hän osti ensimmäisen terrierinsä, valkoisen karkeakarvaisen nartun, jonka pään värimerkit muistuttivat paljon nykyisen rotumääritelmän mukaisia värimerkkejä.
Jack Russell teki useita risteytyksiä sekä yksi- että monivärisillä työterriereillä. Hän piti aina tärkeämpänä metsästysominaisuuksien parantamista kuin yhtenäisen tyypin luomista. Risteytyksiä muiden terrierirotujen kanssa jatkettiin myöhemminkin.
Jack Russell kokeili myös risteytyksiä muiden koirarotujen kanssa, mutta tulokset eivät vastanneet alkuperäistä tyyppiä. Yritykset tuottivat pettymyksen, ja niistä luovuttiin. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen rodun suosio on lisääntynyt Euroopan mantereella, erityisesti metsästäjien ja hevosharrastajien keskuudessa. Englannin
Kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi Parson Jack Russellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22.1.1990. FCI vuorostaan otti rodun väliaikaislistalleen 2.7.1990. Englannin Kennelklubi antoi rodulle sen nykyisen nimen parsonrussellinterrieri vuonna 1999. FCI hyväksyi rodun lopullisesti 4.6.2001.
YLEISVAIKUTELMA: Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, jalostettu nopeaksi ja kestäväksi. Yleiskuvaltaan sopusuhtainen ja notkea. Työssä saadut arvet ovat sallittuja.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Sopusuhtainen. Rungon kokonaispituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Etäisyys kirsusta otsapenkereeseen on hieman lyhyempi kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ennen kaikkea työterrieri, joka taipumustensa ja rakenteensa puolesta kykenee maanalaiseen työskentelyyn ja juoksemaan ajavien koirien kanssa. Rohkea ja ystävällinen.
PÄÄ
KALLO-OSA: Tasainen, kohtuullisen leveä ja vähitellen silmiä kohti kapeneva.
OTSAPENGER: Matala.
KIRSU: Musta.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. yläleuan hampaat koskettavat tiiviisti alahampaiden etupintaa; hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden.
SILMÄT: Mantelinmuotoiset, melko syvälle sijoittuneet ja tummat; ilme on valpas ja terävä.
KORVAT: Pienet, V-muotoiset, eteenpäin taittuneet, päänmyötäiset ja kohtalaisen paksut. Korvan kärki ulottuu silmäkulmaan. Korvan taitekohta ei saa olla kallolinjan yläpuolella.
KAULA: Selväpiirteinen, lihaksikas, melko pitkä ja vähitellen lapoja kohti levenevä.
RUNKO: Tasapainoinen. Rungon kokonaispituus on hieman säkäkorkeutta suurempi.
SELKÄ: Vahva ja suora.
LANNE: Hieman kaareva.
RINTAKEHÄ: Kohtalaisen syvä, ei ulotu kyynärpäiden tasoa alemmaksi. Mitattaessa keskikokoisten käsien tulee yltää rintakehän ympäri lapojen takana. Kylkiluut eivät ole liian kaarevat.
HÄNTÄ: Tavallisesti typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistetty: suhteessa rungon pituuteen, kuitenkin siten, että hännästä saa kädellä hyvän otteen. Vahva, suora, kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja liikkeessä selvästi korkea-asentoinen. Typistämätön: keskipitkä, mahdollisimman suora ja tasapainoisesti koiran kokonaisuuteen sopiva. Tyvestä paksu ja kärkeä kohti oheneva. Kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja koiran liikkuessa korkea-asentoinen.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvat ja ehdottoman suorat, eivät sisä eivätkä ulkokierteiset.
LAVAT: Pitkät, viistot ja taakse sijoittuneet; selväpiirteinen säkä.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset ja vapaasti liikkuvat.
KÄPÄLÄT: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset; päkiät ovat kiinteät.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat, lihaksikkaat ja hyvin kulmautuneet.
POLVET: Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET: Matalat.
VÄLIJALAT: Yhdensuuntaiset, mahdollistavat hyvän työnnön.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Vapaat ja tasapainoiset; edestä ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
NAHKA: Ehdottomasti paksu ja irtonainen.
KARVAPEITE
KARVA: Luonnostaan karhea, rungonmyötäinen ja tiheä; joko karkea tai sileä. Myös vatsa ja reisien sisäsivut ovat karvoittuneet.
VÄRI: Yksivärinen valkoinen tai enimmäkseen valkoinen. Punaruskeat, keltaiset tai mustat merkit, tai mikä tahansa näiden värien yhdistelmä. Merkit ovat mieluiten sijoittuneina päähän ja/tai hännän tyveen.
KOKO
SÄKÄKORKEUS: Uroksilla ihannesäkäkorkeus 36 cm, nartuilla 33 cm, 2 cm:n ylitys tai alitus hyväksytään.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Alkuperämaa: Iso-Britannia
KÄYTTÖTARKOITUS: Vankkarakenteinen ja sinnikäs työterrieri, joka on erityisen kyvykäs maanalaisessa työskentelyssä.
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 3 terrierit, alaryhmä 1 isot ja keskikokoiset terrierit; käyttökoetulos vaaditaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Rodun kehittäjä pastori John (Jack) Russell syntyi 1795 Dartmouthissa, Devonissa, missä hän toimi suurimman osan elämästään pappina Swimbridgen seurakunnassa. Hän oli kokenut hevosmies ja taitava metsästäjä, joka innostui tavattomasti terriereistä ja niiden jalostuksesta. Kun Englannin Kennelklubi
perustettiin vuonna 1873, oli pastori Russell yksi sen ensimmäisistä jäsenistä. Hän kuoli 87 vuoden korkeassa iässä vuonna 1883. Opiskellessaan Oxfordissa hän osti ensimmäisen terrierinsä, valkoisen karkeakarvaisen nartun, jonka pään värimerkit muistuttivat paljon nykyisen rotumääritelmän mukaisia värimerkkejä.
Jack Russell teki useita risteytyksiä sekä yksi- että monivärisillä työterriereillä. Hän piti aina tärkeämpänä metsästysominaisuuksien parantamista kuin yhtenäisen tyypin luomista. Risteytyksiä muiden terrierirotujen kanssa jatkettiin myöhemminkin.
Jack Russell kokeili myös risteytyksiä muiden koirarotujen kanssa, mutta tulokset eivät vastanneet alkuperäistä tyyppiä. Yritykset tuottivat pettymyksen, ja niistä luovuttiin. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen rodun suosio on lisääntynyt Euroopan mantereella, erityisesti metsästäjien ja hevosharrastajien keskuudessa. Englannin
Kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi Parson Jack Russellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22.1.1990. FCI vuorostaan otti rodun väliaikaislistalleen 2.7.1990. Englannin Kennelklubi antoi rodulle sen nykyisen nimen parsonrussellinterrieri vuonna 1999. FCI hyväksyi rodun lopullisesti 4.6.2001.
YLEISVAIKUTELMA: Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, jalostettu nopeaksi ja kestäväksi. Yleiskuvaltaan sopusuhtainen ja notkea. Työssä saadut arvet ovat sallittuja.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Sopusuhtainen. Rungon kokonaispituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Etäisyys kirsusta otsapenkereeseen on hieman lyhyempi kuin otsapenkereestä niskakyhmyyn.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ennen kaikkea työterrieri, joka taipumustensa ja rakenteensa puolesta kykenee maanalaiseen työskentelyyn ja juoksemaan ajavien koirien kanssa. Rohkea ja ystävällinen.
PÄÄ
KALLO-OSA: Tasainen, kohtuullisen leveä ja vähitellen silmiä kohti kapeneva.
OTSAPENGER: Matala.
KIRSU: Musta.
LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat voimakkaat ja lihaksikkaat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. yläleuan hampaat koskettavat tiiviisti alahampaiden etupintaa; hampaat ovat kohtisuorassa leukoihin nähden.
SILMÄT: Mantelinmuotoiset, melko syvälle sijoittuneet ja tummat; ilme on valpas ja terävä.
KORVAT: Pienet, V-muotoiset, eteenpäin taittuneet, päänmyötäiset ja kohtalaisen paksut. Korvan kärki ulottuu silmäkulmaan. Korvan taitekohta ei saa olla kallolinjan yläpuolella.
KAULA: Selväpiirteinen, lihaksikas, melko pitkä ja vähitellen lapoja kohti levenevä.
RUNKO: Tasapainoinen. Rungon kokonaispituus on hieman säkäkorkeutta suurempi.
SELKÄ: Vahva ja suora.
LANNE: Hieman kaareva.
RINTAKEHÄ: Kohtalaisen syvä, ei ulotu kyynärpäiden tasoa alemmaksi. Mitattaessa keskikokoisten käsien tulee yltää rintakehän ympäri lapojen takana. Kylkiluut eivät ole liian kaarevat.
HÄNTÄ: Tavallisesti typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistetty: suhteessa rungon pituuteen, kuitenkin siten, että hännästä saa kädellä hyvän otteen. Vahva, suora, kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja liikkeessä selvästi korkea-asentoinen. Typistämätön: keskipitkä, mahdollisimman suora ja tasapainoisesti koiran kokonaisuuteen sopiva. Tyvestä paksu ja kärkeä kohti oheneva. Kohtalaisen ylös kiinnittynyt ja koiran liikkuessa korkea-asentoinen.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvat ja ehdottoman suorat, eivät sisä eivätkä ulkokierteiset.
LAVAT: Pitkät, viistot ja taakse sijoittuneet; selväpiirteinen säkä.
KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset ja vapaasti liikkuvat.
KÄPÄLÄT: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset; päkiät ovat kiinteät.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat, lihaksikkaat ja hyvin kulmautuneet.
POLVET: Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET: Matalat.
VÄLIJALAT: Yhdensuuntaiset, mahdollistavat hyvän työnnön.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Vapaat ja tasapainoiset; edestä ja takaa katsottuna yhdensuuntaiset.
NAHKA: Ehdottomasti paksu ja irtonainen.
KARVAPEITE
KARVA: Luonnostaan karhea, rungonmyötäinen ja tiheä; joko karkea tai sileä. Myös vatsa ja reisien sisäsivut ovat karvoittuneet.
VÄRI: Yksivärinen valkoinen tai enimmäkseen valkoinen. Punaruskeat, keltaiset tai mustat merkit, tai mikä tahansa näiden värien yhdistelmä. Merkit ovat mieluiten sijoittuneina päähän ja/tai hännän tyveen.
KOKO
SÄKÄKORKEUS: Uroksilla ihannesäkäkorkeus 36 cm, nartuilla 33 cm, 2 cm:n ylitys tai alitus hyväksytään.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.